Vain alle viidennes luottaa rahapeliuudistukseen – miten käy pelihaittojen?

Suomi avaa rahapelimarkkinansa kilpailulle vuonna 2027, ja uudistusta on myyty keinona suitsia pelihaittoja ja palauttaa pelaaminen valvotuille sivustoille. Kansalaiset eivät kuitenkaan tunnu ostavan tarinaa. Helsingin yliopiston CEACG-tutkimusryhmän marraskuussa 2025 julkaistun kyselyn mukaan alle viidennes vastaajista pitää uutta rahapelijärjestelmää hyvänä uudistuksena. Kun yli 2200 ihmistä on saatu kasaan, luku ei ole tilastollinen sattuma vaan viesti: luottamus uudistukseen on heikkoa jo ennen kuin laki on edes astunut voimaan.

Vielä paljonpuhuvampi on toinen kyselyn löydös. Peräti 83 prosenttia vastaajista uskoo, että rahapelihaitat kasvavat. Tämä ei ole pelkkää kansalaisten epäluuloa, sillä myös valvova viranomainen jakaa huolen – siihen palataan kohta. Pelaajan kannalta kysymys kärjistyy yksinkertaiseksi: jos pelataan joka tapauksessa, missä se tehdään. Tähän liittyy myös valinta sivustojen välillä, ja esimerkiksi vertailut kuten Casinoproffan kasino ilman rekisteröintiä -sivu auttavat erottamaan lisensoidut, vahvaan pankkitunnistautumiseen perustuvat toimijat satunnaisista sivustoista. Se ei ole ratkaisu pelihaittoihin, mutta valvottu ja ikävarmennettu alusta on lähtökohtaisesti turvallisempi ympäristö kuin tunnistamaton.

Miksi luottamus on näin matalalla

Kun uudistuksen keskeisin lupaus on haittojen vähentäminen, mutta enemmistö kansasta odottaa juuri päinvastaista, jokin viestinnässä tai itse mallissa ontuu. CEACG:n kysely paljastaa, että epäluulo kohdistuu erityisen voimakkaasti markkinointiin. Vastaajista 71 prosenttia kannattaa rahapelien vaikuttajamarkkinoinnin täyskieltoa. Luku on huomattavan suuri ja kertoo, että ihmiset näkevät yhteyden mainonnan ja haittojen välillä.

Tässä piilee uudistuksen perustavanlaatuinen jännite. Lisenssimalli tuo markkinoille joukon uusia, suomalaisella luvalla toimivia kasinoita, jotka saavat – aiempaa monopolia toisin kuin – mainostaa palveluitaan laillisesti. Samaan aikaan kansa toivoo mainonnan kuristamista. Jos markkinoita avataan ja mainontaa sallitaan enemmän, on inhimillistä, että moni epäilee haittojen kasvavan. Pelimainoksen näkeminen joka toisessa podcastissa ja somefeedissä ei tunnu siltä, miltä haittojen torjunnan kuuluisi näyttää.

On myös syytä erottaa toisistaan se, mitä laki tavoittelee ja mitä se käytännössä saa aikaan. Uudistuksen tarkoitus on ohjata offshore-sivustoilla pelaavat suomalaiset takaisin valvonnan piiriin. Tämä niin kutsuttu kanavointi on koko mallin onnistumisen mittari. Jos se onnistuu, valvottu pelaaminen lisääntyy ja valvomaton vähenee – mikä periaatteessa parantaa pelaajansuojaa. Mutta jos avautuminen vain kasvattaa kokonaiskulutusta ja altistaa uusia ihmisiä pelaamiselle, lopputulos voi olla juuri se, mitä 83 prosenttia vastaajista pelkää.

Epäluulon takana on myös kokemusperäinen logiikka. Suomalaiset ovat nähneet, miten Veikkauksen monopoliaikanakin pelimainonta täytti katukuvan ja televisioruudut, ja kuinka peliautomaatit levisivät kauppojen kassoille ja huoltoasemille. Lupaus paremmasta järjestelmästä joutuu kilpailemaan tätä muistikuvaa vastaan. Kun samaan aikaan markkinoille on tulossa lisää toimijoita, joilla on selkeä taloudellinen kannustin hankkia mahdollisimman paljon pelaavia asiakkaita, kansalaisten varovaisuus on ymmärrettävää. Uudistuksen kannattajien tehtävä on osoittaa konkreettisesti, millä mekanismeilla haitat pidetään kurissa – ei vakuutella, että näin vain tapahtuu.

Viranomainen vahvistaa huolen

Kansalaisten epäilys ei jää yksittäisen kyselyn varaan. Kilpailu- ja kuluttajavirasto KKV varoitti kesäkuussa 2026, että rahapelihaitat todennäköisesti lisääntyvät lisenssijärjestelmään siirryttäessä, ellei niihin puututa erikseen. Kun valvova viranomainen päätyy samaan johtopäätökseen kuin tavalliset kansalaiset, kyse ei ole enää tunnepohjaisesta epäluulosta vaan rakenteellisesta riskistä.

KKV ei tyytynyt pelkkään varoitukseen vaan esitti myös konkreettisia keinoja. Virasto nosti esiin järjestelmätason tappio- ja talletusrajat – siis rajat, jotka eivät koske vain yhtä kasinoa kerrallaan, vaan pelaajan kokonaispelaamista yli kaikkien lisensoitujen sivustojen. Tämä on olennainen ero. Yhden kasinon talletusraja on helppo kiertää avaamalla tili toiselle sivustolle. Järjestelmätason raja sulkisi tämän porsaanreiän, koska se seuraisi pelaajaa toimijasta toiseen.

Juuri tällaiset mekanismit ratkaisevat, kasvavatko haitat vai eivät. Pelkkä toimilupa ja vero eivät vielä suojaa ketään. Suojan rakentavat ne säännöt, jotka asettavat rajoja pelaamisen määrälle, tekevät tunnistautumisesta pakollista ja katkaisevat haitallisen pelaamisen kierteen ennen kuin se ehtii syvetä. KKV:n viesti on selvä: ilman lisäsääntelyä uudistus ei automaattisesti vähennä haittoja, vaan voi jopa lisätä niitä.

Tappiorajoissa on kyse myös siitä, kuka kantaa vastuun. Pelaaminen tuottaa haittoja erityisesti pienelle joukolle, joka pelaa paljon ja jonka kulutus muodostaa suuren osan alan tuotoista. Kasinon liiketoiminta nojaa siis osittain juuri niihin asiakkaisiin, joiden pelaaminen on muuttunut hallitsemattomaksi. Tämä luo eturistiriidan, jota markkinaehtoinen toimija ei korjaa itse. Siksi viranomaisen asettamilla, järjestelmän tasolla seurattavilla rajoilla on merkitystä: ne siirtävät osan suojavastuusta pois pelaajan harkinnasta ja rakentavat sen sisään itse järjestelmään. Ihminen tappioidensa keskellä ei aina kykene tekemään kylmän rationaalisia päätöksiä, ja juuri silloin etukäteen asetettu raja toimii.

Mitä vahva tunnistautuminen muuttaa

Uudessa rahapelilaissa on yksi piirre, joka erottaa lisensoidut kasinot selvästi monista offshore-sivustoista: vahva tunnistautuminen tulee pakolliseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että pelaajan henkilöllisyys ja ikä varmennetaan luotettavasti, tyypillisesti pankkitunnuksilla, ennen kuin pelaaminen on mahdollista. Pankkitunnistautuminen ei ole tekninen yksityiskohta, vaan se on pelaajansuojan kova ydin.

Vahva tunnistautuminen tekee monta asiaa kerralla. Se estää alaikäisiä pääsemästä peleihin, koska ikä tarkistetaan luotettavasta lähteestä eikä pelaajan omaan ilmoitukseen luottaen. Se mahdollistaa pelaajakohtaiset rajat ja itsensä pelikieltoon asettamisen, koska järjestelmä tietää, kuka pelaa. Ja se vaikeuttaa rahanpesua sekä bonusten väärinkäyttöä. Satunnaisella sivustolla, joka ei vaadi tunnistautumista, mikään näistä suojista ei välttämättä toimi.

Ero näkyy myös ongelmatilanteissa. Lisensoidulla, suomalaisen valvonnan piirissä toimivalla kasinolla pelaajalla on selkeät oikeudet: kotiutukset on hoidettava sovitusti, ehtojen on oltava läpinäkyvät ja riitatilanteessa on viranomainen, jonka puoleen kääntyä. Tunnistamattomalla, ulkomaisella sivustolla pelaaja on pitkälti yksin. Jos voitto jää maksamatta tai tili suljetaan ilman selitystä, kanavia oikaisuun on harvassa. Tämä ei ole pikkuasia, vaan se on osa sitä konkreettista pelaajansuojaa, jonka valvottu järjestelmä tarjoaa ja jonka satunnainen sivusto jättää antamatta.

Tämä on se kohta, jossa pelaajan oma valinta merkitsee. Uudistus ei poista pelaamista, eikä mikään laki tee niin. Niin kauan kuin ihminen pelaa, valinnalla siitä, missä hän pelaa, on suuri merkitys. Lisensoitu, valvottu ja vahvaan tunnistautumiseen perustuva kasino tarjoaa pelaajalle ne suojakeinot, joita tunnistamattomalta sivustolta ei löydy: dokumentoidut rajat, vastuullisen pelaamisen työkalut ja viranomaisvalvonnan. Vertailusivustot auttavat hahmottamaan, mitkä sivustot näitä kriteerejä oikeasti täyttävät – mutta vertailu on apuväline harkittuun valintaan, ei kehotus pelata enempää. Nettikasinoiden vastuullisen pelaamisen työkaluista, pelirajoista ja itsesulusta löytää koottua tietoa esimerkiksi Casinot.info -sivustolta.

Uudistuksen koetinkivi on edessä

Uusi rahapelilaki tulee voimaan 1.7.2027, joten aikaa valmistautua on vielä. Se aika kannattaa käyttää hyvin. CEACG:n kysely ja KKV:n varoitus osoittavat samaan suuntaan: pelkkä markkinoiden avaaminen ei riitä, jos haittojen torjuntaa ei rakenneta sisään lakiin ja sen toimeenpanoon. Kansalaiset ovat skeptisiä syystä, ja heidän huolensa on otettava vakavasti eikä kuitattava muutosvastarintana.

Lopullinen tuomio uudistuksesta annetaan vasta vuosien päästä, kun nähdään, ohjautuuko pelaaminen valvotuille sivustoille ja pysyvätkö haitat kurissa. Siihen asti vastuu jakautuu monelle taholle. Lainsäätäjän on rakennettava riittävät rajat ja valvonta, esimerkiksi KKV:n esittämät järjestelmätason tappio- ja talletusrajat. Viranomaisten on valvottava, että sääntöjä noudatetaan. Ja pelaajan on tehtävä oma osansa: asetettava rajat, tunnistettava merkit hallinnan herpaantumisesta ja valittava tunnistautumista vaativa, valvottu alusta satunnaisen sivuston sijaan. Yksikään näistä ei yksin riitä, mutta yhdessä ne ratkaisevat, käykö niin kuin enemmistö pelkää vai paremmin.